Kuinka unelma rahoitetaan?

Voisi ajatella että hyväntekeväisyys on jotenkin elitististä ei tavallisen ihmisen ulottuvilla.

Onhan se toisaalta - mitäpä sitä kieltämään.

Mutta sittenkin! Voiko ylipäätään unelmoida ilman vakituista työtä? Tai jos opiskelee , tai työskentelee matalapalkka-alalla! Voiko perheellinen? Joku ihmeellinen tarve minulla on ollut todistaa että voi.

Tämä Kirgisia ei ole ensimmäinen unelmani.

Minäpä kerron:

Päätin ottaa kaikki mahdolliset työtehtävät mitkä ikinä saan.

Jonkin aikaa olin ollut työttömänä eikä työpaikkoja tuntunut olevan missään edes haettaviksi. Kärsin tilanteesta kovin. Työvoimatoimistoja ne silloin olivat – paikat, missä oli päivittyvä listaus avoimista töistä ja työpaikoista. Yhä enemmän vilahteli mukana vuokratyöfirmoja. Omalla paikkakunnallani Varamiespalvelu. – Mikäköhän tuokin juttu on? Työvoimatoimistolaisillakaan ei oikein ollut mielikuvaa.

Kävin silloisen vielä Varamiespalvelun Reijon luona juttelemassa ja kertomassa itsestäni, tilanteestani ja siitä minkälaista työtä voisin tehdä. Vaikka olin mennyt toimistoon kourassani tuloste yhdestä löytämästäni työtilaisuudesta, läksin toimistosta laajemmat mahdollisuudet mielessäni ja sovittu työtehtävä seuraavalle viikonlopulle.

Minulla oli kädessäni alku.

Jonkunlainen tajunnanlaajennus kävi hyvin nopeasti mielessä. Työtehtäviä putkahteli likipitäen joka viikko ja kun työpaikat kävivät tutuiksi, suunta muuttui niinpäin, että työnantaja soitteli Reijolle ja minä kävin vain hakemassa lisää tunti-ilmoituspapereita. Aluksihan tunnit ilmoitettiin paperisella työpaikkakohtaisella viikkotyölistalla.

Välillä Reijo soitteli ja kysyi taipuuko milloin minkäkinlainen työ. Taipuuhan ne. Seuraava kesä soljui niin, että paikallinen ravintola otti kaikki kesätyöntekijänsä Varamiespalvelun kautta – oman alan töitä koko kesän ja muutamia lisätöitä vielä.

Pikkukaupunki hiljenee syksyisin, kannattaa olla monipuolinen. Mielessäni etsiskelin jo makuupussia johon voin vetäytyä talviunille ja herätä sitten kun…. Mutta ensin käyn tekemässä yhden sairasloman tuurauksen – yhden tiistaipäivän. Neljän kuukauden päästäkin olin saman tiistaipäivän vuoksi töissä.

Riippuu itsestä kuinka valikoiva haluaa olla. Itse olen päätynyt haastamaan itseni ja katsomaan mitä mielenkiintoista voisi olla tarjolla. Kuva on eräästä korkeimmillaan kahdeksan metrin korkeudella olevasta työtehtävästä.

Joskus taas työ on ollut pelkkää juhlaa.

Tein noin viisi vuotta töitä pelkästään vuokrafirmojen kautta pääosin VMP:n ja yhdestä toistuvasta työpaikasta sitten sainkin osa-aikaisen vakituisen työn. Edelleen elämä järjestyi joustavan yhteistyön avulla mainiosti ja vuosia tilkettä puuttuviin työtunteihin löytyi jo tutuksi tulleilta työnantajilta nyt jo uudelleen nimetyn VMP:n kautta. Soviteltua työttömyyspäivärahaa minun ei ole taaksepäin katsoen tarvinnut hakea kymmenen vuoden aikana kuin muutamana kuukautena. Ja välillä työtunteja riitti sieltä ja vähän täältä unelmien täyttämiseen asti. 

Olen etuoikeutettu ja minulle on mahdollista tavoitella unelmiani pelkästään omin voimin  ja upeiden mahdollisuuksien keskellä. Vmp on jälleen mukanani Pamir vuoriston Pesnja Abayalla tällä kertaa hyväntekeväisyyslahjoittajana. 

Kapua Kirgisia 2017 kerää varoja mm Kirgisian vammaisten naisten mahdollisuuksien parantamiseksi Kynnys ry:n projektien kautta ja antaakseen unelmia Nepalin koulua käyville nuorille Taksvärkin ja Väestöliiton projektien kautta. 

Joskus ihminen tarvitsee vain mahdollisuuden - alun: auta tästä.