Piin kova Kapua-haaste 2017

Kapua-Kirgisia matkamme alkaa neljän päivän kuluttua. Kaikki muut varusteet on varattu pakkaamista varten. Elektroniikka, kamerat, laturit, muistit ja patterit ovat tämän päivän koostumus. Aloitan cafe au lait:lla. Sanoin jo ryhmän ensitapaamisessa olevani äärimmäisen mukavuudenhaluinen mikä on tietyssä ristiriidassa koko matkalle kinuamisen kanssa.  Iskelmäradiossa kuuluu "tahdon olla sulle hellä" ja varmistan piinaavat korvamadot puuduttavan pitkälle vaellukselle. Olen kiusallisen riippuvainen sähköstä ja elektroniikasta. Tunnustan että tämä on pisin eroni kymmenvuotisen fb-yhteistyöni osalla. Viikko kuluu helposti mutta kolmessa on mielenkiintoista uutuutta. Tehän kuulette kyllä meistä matkapäiväkirjan välityksellä, mutta me saamme vain viestit jotka lähetätte sähköpostilla osoitteeseen retkikunta@kapua.fi Akut Korkealla ja yöllä on mahdollisesti pakkasta. Akut kuluvat nopeasti. Kovan etsimisen jälkeen löysin aurinkokennolataimen - riittävän pienen, tarpeeksi su

Vuoristovaellukselle ei voi vain spontaanisti lähteä. Tarvitaan lupa - vaelluslupa (trekking permit). Luvan saadakseen täytyy olla varsin kattava vakuutus. Luvanmyöntäjämaa varmistaa näin, että pysytään kartalla vaeltajista ja toisaalta varmistetaan että ongelmatilanteissa on joku, joka vastaa kuluista.  Vaelluslupaan tarvitaan passin voimassaolotiedot ja kuva, passin tulee olla voimassa vielä kuusi kuukautta matkan päättymisen jälkeen. Tarvitaan myös vakuutustodistus josta käy ilmi että kaikki tarvittava on vakuutettu - esimerkiksi evakuointi tai kalliit sairaalakulut. Vaellukselle lähtee myös paikallinen opas - aina. Omat roskamme tuomme omissa vaellusrepuissamme alas. Turismi tuo aina kuluja, lupamaksuilla katetaan näitä kuluja ja haittoja.  Mutta siis - matkanjärjestäjämme on huolehtinut asian puolestamme ja vaellusluvan hinta sisältyy matkakustannuksiin.  Kirgisiaan ei tarvita viisumia.  Ajatelkaapa että Suomessa on näin laajat oikeudet liikkua ja vaeltaa. Va

Kuinka paljon on 12kg? Saman verran kuin 95cm pitkä lapsi? Jauhesammutin? Kahvakuula? Kantajalle mukaan annettava kassi tarvikkeineen. Mieheni Jukka rumuaa aikansa varastossaan ja kiikuttaa minulle tämän ja lausuu klassikon "arvasin että tälle on vielä käyttöä"- syy miksi en juurikaan vieraile hänen varastossaan! Varastossa on muitakin tavaroita, joille on käyttöä aina kahdenkymmenen vuoden välein. Vastaan klassikolla "Voi Kiitos! Tämä on juuri se mitä halusin!" Porsasvaaka! Kahteentoista kiloon on mahduttava makuupussi, makuualusta, yhdet kengät, hygieniatuotteita, alusvaatteita, villavaatteet, vaihtovaatteet, ajankulua ja auton kuivausliina! - ainakin. Makuupussille annetaan tiedoissa painoksi 1200g - kymmenesosa käytetty - ja itseasiassa tilasta neljäsosa. Välttämättömät ja suurimmat ensin! Matkaan on vielä aikaa ja itseni tuntien pakkaan loppuajan. Minulla on paitsi matkanjärjestäjän lista, mutta myös jääkaapin oveen kokoamani lista. Haluan kuite

Tunsin itseni vanhaksi. Olen 52v ja haluan kiivetä vuorelle. Vielä äsken olin nainen parhaassa iässä - ja äsken oli vain muutama viikko aiemmin. Kuinka rupsahtaminen tapahtui? Aloin etsiä vakuutusta Kirgisian matkaa varten. Ennalta tiesin, että kaikilla vakuutusyhtiöillä ei ole tarvitsemaani vakuutussisältöä, mutta että ikäkin! Pari vuorikiipeilijöiden yleisesti käyttämää tipahti pois kun ylitin neljäkymmentä vuotta. Oma vakuutusyhtiöni nosti kädet pystyyn kun lähimpään sairaalaan oli enemmän kuin päivän matka. Viimeiset kaksi pysyivät ohuessakin hapessa mukana kunhan en käytä lisähappea. Lisämaksua molemmat ottavat viimeisen kiipeilyosion köysistä ja jääraudoista, vaikka ihan varsinaista kiipeilyä meidän ei tarvitsekaan tehdä: köysi on apuna lumiosuudella- ihan vain vakuudeksi. Kaksi viimeistä vakuuttajaa pääsivät sisällöissä täysin samaan, lopulta ainoastaan hinta ratkaisí. Molemmat vaativat, että matkan pitää olla hyvin suunniteltu ja siellä on oltava opas. Oppaamme

"Kuinka sie Minna löysit tällaisen Kapua-hankkeen?" minulta on kysytty monta kertaa. Minä luulen että se johtuu perimmiltään siitä, että olen melkoisen usein ollut siinä "Jokun" roolissa - ihan työkseni - ja muutaman kerran vapaa-ajalla.   Ihmiset - ihan tutkitusti on sellainen Bystander effect sivustaseuraaja-vääristymäksi nimetty ihmisaivojen logiikkavirhe.    Minäpä luulen että monivuotinen roolini tuuraajana, väliaikaisena, lisävoimina, varamiehenä, on karsinut minun aivoistani osan tästä logiikkavirheestä. Olen oppinut että juuri minua tarvitaan nyt - Pue viitta päällesi ja pelasta maailma. Sinä olet JOKU!  No ehkei se ihan noin teatraalisesti tapahdu mutta ihan hyvin voi arvostaa itseään yläkanttiin ja mietiskellä paikkaansa tilannepalapelissä. Kokeilla vaikka mielikuvaa: otetaan työpaikalta Joku-siivooja viikoksi pois - katsotaan, wc:tä, roskiksia, kahvihuonetta.... irrotetaan Joku-kokki työpaikkaruokalasta puoleksi viikoksi.  Järjestetään mi

Voisi ajatella että hyväntekeväisyys on jotenkin elitististä ei tavallisen ihmisen ulottuvilla. Onhan se toisaalta - mitäpä sitä kieltämään. Mutta sittenkin! Voiko ylipäätään unelmoida ilman vakituista työtä? Tai jos opiskelee , tai työskentelee matalapalkka-alalla! Voiko perheellinen? Joku ihmeellinen tarve minulla on ollut todistaa että voi. Tämä Kirgisia ei ole ensimmäinen unelmani. Minäpä kerron: Päätin ottaa kaikki mahdolliset työtehtävät mitkä ikinä saan. Jonkin aikaa olin ollut työttömänä eikä työpaikkoja tuntunut olevan missään edes haettaviksi. Kärsin tilanteesta kovin. Työvoimatoimistoja ne silloin olivat – paikat, missä oli päivittyvä listaus avoimista töistä ja työpaikoista. Yhä enemmän vilahteli mukana vuokratyöfirmoja. Omalla paikkakunnallani Varamiespalvelu. – Mikäköhän tuokin juttu on? Työvoimatoimistolaisillakaan ei oikein ollut mielikuvaa. Kävin silloisen vielä Varamiespalvelun Reijon luona juttelemassa ja kertomassa itsestäni, tilanteestani ja sii