Pitkäperjantain patikka

Pitkäperjantaihin sopii kävely. Oravin ja Varparannan naiset ovat järjestäneet Pitkänperjantain patikan jo seitsemän kertaa. Homma menee niin, että koko perjantai kävellään. Sattuipa sopivasti että juuri nyt kun haasteeni suorastaan vaatii kävelyä, minulle sattui vapaapäivä. Aamulla klo 9 läksimme Jukan kanssa kävelemään ja yli seitsemän tuntia siitä, saavuimme samaan paikkaan takaisin.





Onko kävely kuntoilulaji? Ainakin vauhtia säätämällä syke nousee. Kävelemään voi lähteä minkäkuntoinen tahansa. Sauvoilla voi tehostaa kävelyn tehokkuutta. Me emme kuitenkaan uskaltaneet tehokkuutta lisätä vaan toivoa että pääsemme koko lenkin omin jaloin.

Ensimmäinen taukopaikka kun ensimmäinen kolmannes on taivallettu.

Puolimatka kodalla. Nokipannukahvin vuoksi voi vähän kävelläkin. 

Älä tee näin: ostat uudet kengät patikkareissuasi varten! No meidän Jukan oli pakko ottaa juuri tällainen riski. Hän havahtuu patikkareissuun edellisenä päivänä ja huomaa että kengän sisus on rikkinäinen  😅. Eihän se käy. Tällä kertaa riski kannatti ja uudet kengät osoittautuivat hyviksi.

Omat sisäänajetut kengät toimivat loistavasti. Minulla on jaloissani samat kengät, joilla kävelen Kirgisiassakin. Salomonin B-C-pohjaiset vaelluskengät. Maantiekävely ei vaadi vaelluskengän jäykkyyttä, mutta tottakai käytän hyväkseni mahtavan tilaisuuden. B-C-pohja on kierto- ja taipumisjäykkyydeltään niin kova että kengän pohjan reunoillakin - esim kivikossa kävellessä -  jalka ja nilkka saa hyvän tuen.

Yhtä oleellista on sukka! Kerran jo tein puuvillasukkavirheen. Tuloksena rakko jo 5km:n matkalla. Sittemmin olen käyttänyt Bridgedalen base-sukkia ja tällä kertaa jalassani on napakasti istuvat bambusukat. Sukan ei pitäisi päästä liikkumaan yhtään ja saumattomuus on oleellista. Kosteuden pitää nousta iholta.

Kengän pitää myös olla napakasti jalassa. Kännykän askelmittari näyttää matkan ajalta 46159askelta, joten kyseessä ei ole ihan mitätön seikka.

 Luultavasti kännykkäsovelluksen askelmäärä perustuu gps:n mittaamaan keskiarvoiseen siirtymään. Rannekkeissa se perustuu kiihtyvyyteen, eli käden heilautuksen vauhtiin.

Askelpituudet vaihtelevat: joitain laskentakaavoja on. Se on selkeä juttu, että 160senttinen minä, otin paljon enemmän askelia kuin 188senttinen Jukka. Tuon laskentakaavan mukaan minun askelpituuteni on 66cm ja Jukan 78cm

Sillä ei kuitenkaan perillä ole suurempaa merkitystä.

Matkaa kertyi 33.65km. Juvolasta Simanalan kautta takaisin Juvolaan. Värit: Kevyesti

• 0:30'52

Kohtuullisesti

• 3:25'04

Reippaasti

• 3:18'45

Kovaa

• 0:27'40

Erittäin kovaa

• 0:02'08

Tällaisella puuduttavan pitkällä matkalla olisi aikaa keskittyä askelluksen "oikeellisuuteen". Varkauden Kunnon Salin fysioterapeutti Ansku lähtötasotestiä tehdessään neuvoi millaista on (olisi) hyvä kävely.
Hyvä askel alkaa kantapään osuessa maahan, koko jalkapohja rullautuu maahan suorassa suunnassa etenemissuuntaan ja lopuksi varvastyöntö joka saa pakaralihaksen auttamaan kävelyssä.
Myönnän - askeleisiin keskittymisestä huolimatta viimeinen varvastyöntö tuppaa jäämään kovapohjaisilla kengillä puutteelliseksi ja ilmeisimmin suuri pakaralihas jää hyödyntämättä.

Käveleminen on mielestäni varsin meditatiivista, siinä kerkiää ajatella muutakin kuin askeleen oikeellisuutta. Tajuan hyvin pyhiinvaellusreittien suosion, eikä tarvitse olla välttämättä uskonnollinen vaeltaakseen sellaisen.

Itselleni pitkäperjantaihin sopii meditatiivinen kävely. En ole varsinaisen uskonnollinen, mutta olen tullut siihen tulokseen että pääsiäisellä on kaikille sanoma. Palmusunnuntai kuvastaa sitä, että innostumme asioista ja ihmisistä hillittömästi. Ihailemme ja suosiomme on taattu. Kohta jo olemme valmiita kiihkeästi kääntämään takkimme ja "torstaina" kieltämään koko tapahtuneen hypetyksen ja myymään mehevät juorumme rahasta. Perjantaina jo koko homma on ohi ja kaduttaa - meillä on tapahtuneesta "krapula". Mutta katumus ei auta kun mennyttä ei voi muuttaa. Pitkältä tuntuva huono fiilis on kuitenkin tarpeellista, että voisimme oppia ja tehdä seuraavalla kerralla ryhdikkäämmin ja kunniallisemmin. Lauantaina arki palaa ja elämä jatkuu. Sunnuntaina olemme jo valmiita saamaan anteeksi ja huomaamme että on vain yksi suunta - eteenpäin. Sunnuntaina koristelemme elämämme uusilla aluilla ja vihreällä.

Arki on nyt palannut ja on lauantai. Lihaksissa on pientä jäykkyyttä, muttei mitään sellaista, jota ei pieni pyörälenkki korjaisi.

Koristeita matkalla - puron yläpuolella roikkuva "jääkala" jäisillä sateenvarjoilla varustettuna.

Auta ryhmäämme auttamaan kehitysyhteistyössä Väestöliittoa, Kynnys ry:tä ja Taksvärkki ry:tä. 

Oma keräystilini Kapuassa on täällä.